Takaisin sorvin ääreen

Palaan pitkän tyhjän tauon jälkeen kirjoittamaan, sillä löysin tekstin jota on "ihan pakko" päästä käsittelemään. Kyseinen teksti on julkaistu Talouselämä lehdessä 1.4.2010 ja löytyy täältä ja täältä.
Ummayya Abu-Hanna on henkilö, jonka nimeen törmää toisinaan monikulttuurillisuutta käsittelevissä uutisissa ja teksteissä. Hänen uusin haastattelunsa jatkaa samaa sarjaa.

Abu-Hannan puheissa näyttää olevan aluksi syvällinen ja hyvä sanoma. Onhan hän huolissaan siitä, että siirtolaiset syrjäytyvät ja että heidän integraatioonsa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Samoin hän näpäyttää suvaitsevaistoa siitä, että he haluavat pitää maahanmuuttajat alemmassa asemassa, jotta heihin voi kohdistaa hyvää tahtoa ja näin luoda suvaitsevaistoa ruokkivaa moraalisäteilyä.

Tarkempaan katsottuna teksti paljastuukin, valitettavasti, osaksi tätä samaa sarjaa.

Missä mennään metsään?

Abu-Hanna esittää vaatimuksen siirtolaisten kiintiöistä "valtion ja kuntien virkamiehiksi, opettajiksi ja muiksi vaikuttajiksi...". Heti perään hän antaa myös vakuutuksen siitä, että hän vakavissaan kannattaa pätemättömien henkilöiden palkkaamista töihin valtion virkoihin.
"...esimerkiksi epätäydellinen kielitaito ei olisi siirtolaiselle etenemisen este."
"...rekrytoinnissa pitäsi voida kysyä ihmisen etnistä taustaa ja näin korjata siirtolaisten aliedustusta."

Nämä toimet valitettavasti luovat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Suomen kielen osaamattomuus on jo pitkään ollut suurin ongelma ulkomaalaisten työllistymiselle Suomessa. Me kun valitettavasti (niin kuin 99,9% maailman väestöstä) haluamme kotimaassamme asioida omalla kielellämme. Näin ollen varsinkin julkisiin virkoihin hakevilta odotetaan hyvää kielitaitoa. Ja miksi ei? Kuvitelkaapa tilanne, missä yritätte asioida valtion virkamiehen kanssa ja puolet ajasta joudutte toistamaan asianne, koska hän ei ymmärrä samaa kieltä kuin te itse? Tai opettaja, joka puhuu huonompaa suomea kuin oppilaansa.

Tilanne on tietyllä tavalla samanlainen kuin naisten aliedustus pelastusalalla. Jokunen vuosi sitten näin eräässä televisio-ohjelmassa (valitan, en muista tarkkaan mikä ohjelma oli kyseessä) poliisipäällikön haastattelun, jossa häneltä vaadittiin selitystä sille, miksi Suomessa ei ollut moottoripyöräpoliiseja. Selitys oli siinä, ettei (siihen mennessä) yksikään nainen ollut läpäissyt moottoripyöräpoliisien fyysisiä kokeita, joihin kuului muun muassa pyörän taluttaminen juosten. Kun haastattelija kysyi, pitäisikö kokeita helpottaa naisille, päällikkö vastasi suoraan että siitä olisi pelkkää haittaa.

Sama koskee kielitaitoa. Jos huonosti kieltä osaava henkilö pääsee kiintiöillä töihin, hänestä on pahimmillaankin haittaa muille työntekijöille, jotka joutuvat toimimaan tulkkeina ja parhaimmillaankin hän kykenee työskentelemään täysillä jos sattuu saamaan asiakkaakseen sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat hänen kanssaan yhteistä kieltä hyvin.

Halutaan olla kiintiöläisiä

Abu-Hanna esittää myös vaatimuksen demokratiakäsityksen laajentamisesta etnisyyteen. Lause itsessään on outo. Demokratia kun mielletään yleensä kansanvallaksi, tasapuoliseksi päätösvallaksi tai muuksi vastaavaksi päätöksenteon muodoksi. Tarkoittaako Abu-Hanna sitä, että etnisen taustan omaaville pitäisi antaa jonkinlainen erillinen osa päätäntävaltaa? Vai sitä, että esimerkiksi eduskuntapaikoista tietty osa pitäisi varata etnisen taustan omaaville? Jos näin, niin miten määritellään etnisyys tässä tapauksessa ja kuka olisi oikeutettu näihin etnisiin paikkoihin? Saisiko esimerkisi Ben Zyskowicz hakea sekä juutalaisten eduskuntapaikkaa että ruotsalaistaustaisten eduskuntapaikkaa?

Vai onko Abu-Hannan sanoma yksinkertaisesti siinä, että työpaikoilla pitäisi olla etniset kiintiöt ja ne tulee täyttää ennen kuin aletaan katsoa työntekijöiden virallisia pätevyyksiä? Mene ja tiedä.

Veli Venäläisen murheet ja suuret kysymykset

Haastattelun loppupuolella on vielä kaksi mielenkiintoista huomiota. Abu-Hannan mukaan venäläisväestö on syrjäytymässä ja on pelko siitä, että se lähtee hakemaan tukea Moskovasta. Tämä on epäilemättä realistinen pelko, näinhän on käynyt jo Virossa ja Georgiassa. Abu-Hanna ei kuitenkaan paljasta sitä, miten ja missä mielessä suomalaiset "eristävät maan suuren venäläisväestön omiin nurkkiinsa."

Tekstin lopussa on myös kritisoidaan myös suomalaisten arrogantismia, joka on kuulemma bullshittia. Hän antaa meille viisi kysymystä, joiden vastaukset kertovat kuulemma paljon meidän asenteestamme. Katsotaanpa, miten Daider-setä käsittelee omaa bullshittiaan.
1. Muistatko, että saamenkielen puhuminen oli kiellettyä suomalaiskouluissa vielä 1960-luvula?
Kyllä, kyseessä on yksi Suomen historian häpeäpilkuista. Onneksi olemme toipuneet siitä ja parantaneet tapamme.

2. Suomesta lähti paljon väkeä elintasopakolaisina Australiaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Ruotsiin. Moniko heistä on yhä maailmalla? Pitäisikö Ruotsin palauttaa suomalaisensa Suomeen, koska Suomi on turvallinen maa ja matka on lyhyt?

Kysymys itsessään on outo. Elintasopakolaisina kun yleensä pidetään niitä, jotka pyrkivät hyödyntämään pakolaisstatusta vain päästäkseen paremman elintason piiriin. Suomalaiset lähtivät ihan reilusti tekemään töitä. Mutta ei tartuta siihen, kuka on vaatimassa Suomessa asuvien siirtolaisten palauttamista (tämähän tässä kysymyksessä oli taustalla, eikö?)?
Palautuksesta on puhuttu lähinnä niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat alunperin tulleet tänne pakoon tilapäistä tragediaa (kuten somalit 90-luvun alussa) ja joiden sanottiin silloin aikanaan palaavan heti, kun mahdollista ja siksi heidän aiheuttamistaan kustannuksista ei tarvitse keskustella.

3. Joka neljännessä suomalaisperheessä nainen on väkivallan uhri. Kun tätä selitetään somalinaiselle, pitäisikö syyksi kertoa a) kristinusko vai b) suomalainen kulttuuri?

Miten olisi vastaus c) Kanada? Tai sitten vain se, että jokaisessa kulttuurissa on kusipäitä? Entä miten selitetään somalinaisille sitä, että Suomessa vaimo saa aika rauhassa pahoinpidellä miestään ilman, että viranomaiset puuttuvat asiaan?
Villakoiran ydin tässä asiassa on ilmeisesti muslimikulttuuriin kohdistettu kritiikki siitä, miten se sallii perheen sisäisen väkivallan ja miten suomalaiset eivät näe hirttä omassa silmässään. Merkittävin ero tässä on siinä, että Suomessa ja kristillisessä kulttuurissa ylipäätänsä vaimonhakkaajaa pidetään hirviönä eikä kukaan ala puolustella sellaista käytöstä. Muslimikulttuurissa oikeutus tälle toiminnalle löytyy sharia-laista, jossa sallitaan perheen sisäinen ruumiillinen kuritus.

4. Jos suomalainen mies tappaa entisen puolisonsa ja mahdollisesti lapsensa, koska tuntee vihaa ja häpeää jätetyksi tulemisesta, onko kyse kunniamurhasta?

Ei. Kunnia on yhteisön luoma paine, joka ohjaa ihmisten käyttäytymistä. Kunniamurhissa on kyse nimenomaan siitä, että murhaaja puhdistaa nimensä/perheensä nimen yhteisön silmissä murhaamalla sen henkilön, joka loukkasi kyseistä kunniaa. Kun suomalainen mies lahtaa muijansa ja perheensä, hän ei ajattele sitä, mitä yhteisö hänestä ajattelee (jos ajattelisi ja hän ottaisi sen huomioon, teko jäisi todennäköisesti tekemättä), vaan kyseessä on puhdas yhdistelmä mustasukkaisuutta, vihaa ja kusipäisyyttä. Ja mahdollisesti juoppohulluutta.

5. Tiesitkö, että alunperin ihminen on lähtöisin Afrikasta, nykyisen Somalian seuduilta?

Kyllä. Jatkokysymys, entä sitten?

Tämmöistä tällä kertaa. Jotain muuta huomenna (tai muuten vain toiste).